Mémoires / Muistoja

Ensimmäinen ranskan kielen opetuskerta on nyt kunniallisesti takanapäin. Vähän harmittaa, etten osaa tuottaa kieltä kunnolla. Ymmärrän jo suurin piirtein tärkeimpien lauseiden sisällön, kun opettaja puhuu ranskaa, mutta jos pitäisi esittää kysymys tai vastata sellaiseen... No, ehkä juuri sen takia olen opiskelemassa ranskaa enkä opettamassa sitä. Ihana kieli, mutta hiukan vaikeaa tämä vielä on.

Suojelusenkeleihin liittyviä ajatuksia, odotuksia ja kuvaustapoja läpiluotaavalla kuvataiteen tunnilla sain monta ahaa-elämystä. Tällä kertaa niistä vähän harvempi liittyi opettamiseen, enemmänkin sain täyttää aukkoja yleistiedossa. Ensimmäinen AHAA oli se, että tämä kuva kuuluu minusta yllättävän monen suomalaisen lapsuuteen:

Tuntematon tekijä / Wikimedia Commons

Oli varmaan sinunkin huoneesi seinällä. Eikä minkä tahansa huoneen, vaan makuuhuoneen, jossa lapsena nukuit.
Jos enkelillä oli tutkimassamme kuvassa tummat hiukset, kuten vaikka tässä on, se vaikutti paljon äidillisemmältä. Ja tässä oli tunnin toisen suuren ahaa-elämyksen paikka: Arvaa, kenen omallakin äidillä on tummat hiukset. Jos äidilläni olisi enkelinkiharat, yhdistäisin varmasti lastenhuoneeni seinällä olleen taulun enkelin suoraan äitiini. Ovat enkelit tosin nytkin aika äidillistä porukkaa, mutta olen silti aina ajatellut enkelin huolenpidon hyvin etäiseksi, kun taas äiti on konkreettinen ja lähellä, iholla.

Tulevan opettajan huomio tästä olisi, että lapsetkin katsovat kuvia omista lähtökohdistaan. Olisi tyhmää odottaa heiltä samanlaisia vastauksia, joita itse antaisin kysymyksiini. Tämä ei toisaalta ole mitään uutta opettajankoulutuksessa; sama on tilanne kaikissa muissa opetettavissa aineissa. Lasta on kuunneltava yksilönä.

Olenpas valinnut helpon ammatin: 20-30 yksilöä, joita kaikkia on kuunneltava, ja joiden on silti myös opittava jotakin muutakin kuin keskustelutaitoja. Hyvää keskustelua opetusmuotona lainkaan väheksymättä.

Sana "enkelinkiharat" muuten tulee myös suoraan tästä taulusta ja sen sukulaisilta, ensimmäisiltä suojelusenkelikuvilta. Koko olentoa alettiin kuvata taiteessa vasta 1800-luvun alussa, mikä tuntuu minusta omituiselta. Omassa uskonnollisuudessani suojelusenkeli on ollut alusta asti yksi tärkeimpiä hahmoja.
Tosin on niitä suojelijoita ollut ennen enkeliäkin. Suomenuskoiset pitivät korppeja "vierellä kulkijoinaan", jotka pitivät huolta suojelusenkelin tavoin.

Wikimedia Commons

Tänään tuli siis opittua paljon asioita niin kuvan tulkintaan vaikuttavista seikoista kuin kansanperinteestäkin. Oli silti melkein (onneksi vain melkein) liian vaikeaa istua hiljaa paikallaan niin pitkän aikaa... olihan tämä ensimmäinen pitkä työpäivä yliopistolla kesäni jälkeen.

Meille annettiin myös tehtävänannot liittyen niihin neljään tärkeään kuvaan, joita eilen etsiskelin. Näin sivumennen sanoen, osa niistä taitaa joutua vielä vaihtoon, sillä en pidäkään niistä niin paljon kuin haluaisin. Tai vaikka pitäisin, en koe niitä muutoin tarpeeksi tärkeäksi, että jaksaisin väsätä elämänkertakollaasia niiden ympärille...
Tehtävänanto tuntui hieman sekavalta.

Muistiinpanoni / Veera

Kokemuksesta tiedän kuitenkin, ettei mahassa tuntuvaa inhottavaa painetta kannata huomioida, sillä työn määrä on todellisuudessa ihan siedettävä, informaatiota tuli vain kerralla enemmän kuin mihin olen esimerkiksi peruskoulussa tottunut.
Ainakin toivon niin...

Bisoux bisoux,
Veera