Kyllä, oma elokuvamme tuli kuin tulikin valmiiksi! Me vain teimme sen hieman tiiviimmällä aikataululla.
Alan uskoa Unescossa ja Intelillä paljon puhuttuun ideaan BYOD:sta (Bring Your Own Device), sillä elokuvan kuvaaminen onnistui ilman ongelmia omalla pokkarikamerallani, vuosimallia noin 2007. Tarkemmalta malliltaan monitoimilaitteeni on Canon PowerShot G7, ja se on maksanut hintansa takaisin laadullaan jo moninkertaisesti elektroniselle laitteelle pitkän elämänsä aikana.
Samoin alan luottaa siihen, että lapsi todella oppii käyttämään mitä tahansa sovellusta, kun saa rauhassa kokeilla sitä. Olemmekin ehtineet jo tutustua iPodeihin ja Padeihin, mutta nyt oli vuorossa Adobe Premiere -leffanmuokkausohjelma. Tunti - puolitoista siinä meni, että sain puolet elokuvastamme leikattua, löysin mustavalkoefektin ja nopeutin kohtauksia sopivasti. Hoksasin taas tekeväni töitä keskenäni, ja lisäksi viereisessä luokassa oli juuri alkamassa arkkitehtuurikurssin tunti. Lopetin, vaikka flow-tila yritti väkisin pitää minut tuoliin liimautuneena. Minkä sille mahtaa!
Lopulliseen, musiikilliseen ja hienoksi hiottuun elokuvaan oli tästä vielä monta, monta tuntia matkaa, mutta yhdessä siitä selvittiin. Elokuvan parissa tehtävän työn määrä yllättää, vaikka siitä varoitettaisiin etukäteen...
Elokuvagaalassa popcornia riitti, väkeä oli mukavasti ja kaikki meni muutenkin juuri niin kuin piti. Saimme myös kivat Opettaja-Oscarpatsaat vaivanpalkaksi.
Gaalan jälkeen menimme tutkimaan ryhmän kanssa italialaisen ravintolan ruokalistaa. Ravintolassa kävimme monta keskustelua, joiden kautta kasvoin paljon paremmaksi mediailmaisun opettajaksi - toisinaan töitä paiskiessani aivan unohdan, että todellisuudessa opiskelun suola ovat muut opiskelijat. Mikään ei kehitä meitä niin paljon kuin hyvä keskustelu.
Bisoux bisoux,
Veera
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti