Andy Warhollin jalanjäljissä

Kävimme tunnilla läpi väriopin perusteita. Ne olin kuullut ennenkin, luokanopettajien monialaisissa kuvataiteen opinnoissani. Kertaus on tietysti opintojen äiti - muistiin palasi mm. se, että varsinaiset päävärit, tai ainakin niiden perusvärit, ovat värinappien kahden sävyn sekoitusta.

Opin, että välivärin nimi on violetti eikä liila (joka on syreeninvärinen), ja että vesivärin akvarellin ja peitevärin perustava ero on siinä, että kaikkiin peiteväreihin on lisätty hieman mustaa ja valkoista. Opin, että värin taittaminen on sävyttämistä mustalla tai valkoisella, ja murtaminen on sävyttämistä vastavärillä - ja riittävästä murtamisesta tulee aina lopputulokseksi jonkin sävyistä ruskeaa. Ja sen, että värinapit pitää kastella ennen kuin niillä aletaan maalata - koulussa siis esimerkiksi sumutepullolla - jotta pigmentti irtoaa kunnolla. Kouluväreistäkin saa siis irti vaikka kuinka paljon.

Teimme koko ryhmä yhdessä hienon väriympyrän, tai no, sateenkaaren, johon jokainen meistä teki noin 3 purkillista värivettä. Minä tein kolme eri sävyistä ruskeaa, joiden sävy oli punertava.

Sateenkaari, kolme kunkin päävärin sävyistä ruskeaa, kaksi mahdollisimman vaaleaa ja tummaa keskiruskeaa, sekä valööriasteikko mustasta valkoiseen.

Opin myös kopioimaan käsin! Me nimittäin kopioimme Andy Warhollin värityskirjan (kyllä, sellainen siis on olemassa) kuvia leivinpaperin avulla.

Kaverin työ, jossa näkyy kopiointiperiaate

Itse tein härän. Meidän piti työssä tutkia jotakin äsken oppimamme väriopin osaa, välineenä peitevärit. Myös vesiväriä sai käyttää. Minä päätin tutkia punaisen värin valööreja. Tietysti minulle kävi taas niin, että teoksesta tuli ennen kaikkea tunteita herättävä ja kantaaottava, mutta se ei ole pahitteeksi; härkätaistelun vastustaminen on vakava asia.

Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa valuttamaan ja räiskimään ja leikkimään vesivärien kanssa taustaa tehdessäni. Enkelin olisin näin jälkikäteen ajatellen voinut tehdä vastaväriseksi, koska haluaisin ihmishahmon olevan selkeästi erillään härän maailmasta.

Valmis työ

...

Seuraava tunti alkoi näiden teosten arvioinnilla. Pidän kovasti arviointitavasta, jossa jokainen saa jonkun toisen työn sekä oman työnsä arvioitavaksi kirjallisesti, ja sitten viedään toisen työn arviointi työn tekijälle. Tämän jälkeen verrataan omaa ja toisen arviota ja puretaan saatuja eroja ja yhtäläisyyksiä opettajan johdolla.

Ei tästä aiheesta muuta!
Bisoux bisoux,
Veera