Haipakkaa!

Huuuh. Hyvä lukijani.
Anteeksi, etten ole ehtinyt kirjoittaa mitään. Nyt tulee siis kunnon vuodatusta, ja kaikista mahdollisista kursseista samanaikaisesti.
Jos kirjoittaisin vain yksityistä päiväkirjaa opinnoistani, ei haittaisi, vaikka jättäisin kaiken ihan viime tippaan, mutta NYT... Tiesinhän minä, mitä blogin pitäminen varmasti olisi. Nyt omatunto kolkuttelee ja harmittaa, kun olen tällä tavalla laiminlyönyt tehtäväni.

En minä kuitenkaan ihan laakereillani ole maannut koko aikaa, jona en koneen viereen ole ehtinyt: kandidaattitutkinnon tutkimussuunnitelma on jo käytännössä valmis, mikä on aika hienoa, vaikka itse sanonkin. Lisäksi olen tehnyt ja ajatellut ehkä yhtä paljon taidetta kuin koko viime vuonna yhteensä.

Koska olen ollut lusmu laama ja jättänyt blogini päivittämättä, joudut tyytymään tällä kertaa hyvin lyhyisiin kuvauksiin kaikesta. Haluan tosin lopuksi vielä kertoa hiukan ajatuksistani, joita hämmentävät tenttikirjat ovat mieleeni tuoneet, mutta varsinaiset työt minun täytyy nyt vaan juosta läpi.

Viimeksi olen siis kertonut suurin piirtein kahden viikon takaisista tapahtumista ja kuvallisen omaelämäkerran palautuksesta. Palautuksen myötä pääsimme siirtymään kokonaan uuteen juttuun, joka todella avasi silmiäni:

LIIKE.

Minä onneton en ole koskaan edes ajatellut katsoa, millaista liikettä taiteilija kuvaa teoksissaan (no, ellei kyseessä ole tanssiteos. Ihan niin uuno minäkään en ole, etten erottaisi tanssia liikkeeksi) tai millaisella illuusiolla hän tuo liikkeen liikkumattomaan. Surullista sinänsä, koska nyt tiedän, että se on ollut kautta aikain monen monituisen kuvataiteilijan suuri tavoite ja töiden pääpainotus. Rakastuin aivan totaalisesti muutamaan esimerkkityöhön (joiden kuvia en laita tähän tekijänoikeudellisista syistä), kuten Degas'n balettitanssijaan ja Ballan naiseen ja koiraan. 

Ihanien töiden lisäksi rakastuin myös uuteen työtapaan, performanssiin. Saimme valita pöydältä kortin, jonka liikettä halusimme tutkia. Sitten muodostimme kolmen hengen ryhmiä, mikä oli mahtavaa - kuvataiteessa tehdään niin harvoin ryhmätöitä, että joidenkin mielestä ajatus tuntui ehkä vieraalta. (Itse olen kyllä pitänytkin pari kuvataiteen oppituntia, joilla työskenneltiin pienryhmissä... mutta kehut sikseen, minunhan piti olla lyhytsanainen ja nopea tällä kertaa.)

Ryhmissä tutkimme toistemme kortteja, ja niiden liikkeistä muodostimme noin viiden minuutin performanssin haluamaamme tilaan yliopistorakennuksessa tai sen pihalla. Vaikka ilmaisumuoto olikin enemmän tanssia kuin kuvataidetta, tunsin ymmärtäväni liike-käsitettä juuri kuvataiteellisessa mielessä paljon paremmin, kun sain kertoa kokemukseni siitä suoraan liikkeen kautta, ja lisäksi arvioida muiden performansseja. Lisäksi koko harjoituksesta oli ryhmädynamiikalle valtavasti etua; kun on esittänyt tanssin joukkoharhasta lasilaatikossa kolmen kerroksen korkeudella kokonaiselle kampukselle, on enää hyvin vaikea kokea nolostumisen tunnetta saman kokeneiden seurassa... Harmi, ettei performanssista ollut mahdollista saada kuvamateriaalia, edes epätarkkaa tai puutteellista sellaista.

Sen sijaan performanssipäivän kuvana voisi olla vaikka tämä valmis versio perspektiiviteoksestani (pahoittelen laatua, myös kuvatessani olin menossa syömään jo aika haipakkaa):

"Kiitorata" Copyright: Veera

No niin, sitten seuraavaan tuntiin.
Aloitimme harjoitukset tietotekniikkaluokassa, ohjelmana toimi Windows Power Point ja aiheena oli

tA!tTo

Ensimmäisen taittotunnin uutuuksina minulle tulivat muutamat PP:n kuvankäsittelyominaisuudet, joista olin hirmu innoissani - kunnes sitten kotiin päästyäni tajusin, ettei omalla koneellani tietenkään sellaisia hienouksia ollut. Kuinkas nyt muutenkaan.  Onneksi on Photoshop jonka kanssa voin leikkiä kuvilla mielin määrin.

Tässä tunnin tuotos, tehtävänanto (jonka tietysti rikoimme parini kanssa) oli seuraavanlainen:

VAIN PÄÄVÄRIT , MUSTA JA VALKOINEN

KOLMIO, SUORAKULMIO, YMPYRÄ

OMA NIMI. >>

Onhan se aika mieletön! Eikö?

Tein kalan kuplista itse asiassa pienen animaationkin, mutten nyt yritäkään siirtää sitä tänne... Ehkä sitten, kun innostun animoimaan koko sillin liikkuvaksi, laitan tänne eeppisen kertomuksen sen elämästä.

En oppinut tunnilla kovinkaan paljon uutta, mutta kertasin sitäkin enemmän - olin jo ehtinyt unohtaa esimerkiksi näppärät näppäinyhdistelmät kuten Kopioi: ctrl+c, Liitä: ctrl+v, Valitse useita: vaihtonäppäin pohjaan. Näitä haluaisin oppia enemmänkin. Lisäksi haluaisin oppia tekemään itse erilaisia siveltimiä ja leimasimia kuvanmuokkausohjelmiin, muuttamaan kuvan tekstuuria juuri haluamani kaltaiseksi, lisäämään omia piirteitäni jonkun muun piirteiden päälle... Niin, haluaisin oppia tosi paljon, vaikka jo itsekseni olen tuhertanut ties mitä ja ties kuinka kauan. Tunnilla teimmekin kuvanmuokkausta tyylillä A. Warhol. Tein kotona uuden, jossa käyttämäni kuva oli cc-lisensoitu:

Tunnistatko esikuvan?

Vielä kun saisi valkoiset osat ihan kokonaan valkoisiksi, niin voisi vain Paintilla läiskiä värejä niin kuin Marilyniin konsanaan!

Mutta juostaanpa sitten seuraavalle tunnille, tosin pysytään edelleen atk-ympyröissä. Samoin taittoaihepiirissä.
Aiheena oli kuitenkin tällä kertaa Typografia.

Etsimme netistä ihan minkä tahansa tekstin, josta otimme ihan minkä tahansa itseämme kiinnostavan sanaparin tai lyhyen lauseen. Sitten muokkailimme tämän lauseen kirjasinta, väriä, kokoa, muotoa ym. kunnes sanoista muodostui mahdollisimman kuvaava kuva. Hauskaa oli, meinasin juuttua koneelle ylitöihin, vaikka oikeasti oli jo kauhea kiire kotiin ja siitä suoraan agilityyn... En nyt lisää typografioitani tänne, mutta jos haluat kokeilla samaa, niin teepä huoneentaulu sanoista "Siperiasta itään" ja bonuksena voit tehdä kuvatehtävän, jossa haet minkä tahansa kuvan (minun versiossani se oli kuva marssivasta Etelä-Korean armeijasta) ja vain yhtä sanaa (ja typograafisia mahdollisuuksia) apuna käyttäen yritä saada katsojan mielessä heräämään mahdollisimman paljon ajatuksia (esimerkiksi armeijan kuva ja sana "lampaat").

Jaksaa, jaksaa... Olen jo melkein ajan tasalla.

Jatkoimme jälleen LIIKKEEN tutkimista, ja jälleen teimme myös ryhmätyötä. Ensin teimme kuitenkin lämmittelyksi kuvallisen version omasta työmatkastamme, joka minulla näytti tältä:

Tehtävänä oli kuvata yhdessä teoksessa kahta vastakkaista liikettä, ja me päädyimme kuvaamaan kiireistä liikettä ja kiireetöntä, luonnollista liikettä. Materiaali oli vapaa, mutta päätimme hakea siinäkin kontrastia ottamalla kiireeseen "pehmeää" pahvia, pullopeitevärejä ja omat kätemme, kun taas hitaaseen, luonnolliseen liikkeeseen halusimme kovia materiaaleja eli kanaverkkoa, rautalankaa ja kiveä. Teos ei tullut ihan valmiiksi, koska Kiire ei ehtinyt kuivua, joten käymme viikonlopun tuumaustauon jälkeen vähän fiksaamassa teostamme vielä.

Liikettä oli myös maalausprosessissa: katsoimme kellosta, että Kiireen maalaamiseen käytettiin vain viisi minuuttia.
Lisäksi katsojan täytyy liikkua, jotta hän näkee valmiin työn kaikki puolet. Ainakin toivon mukaan tästä vielä syntyy jotakin valmistakin.


Ja nyt sitten, hyvä lukijani, vielä ne lupaamani pohdinnat. Katsohan, kun lueskelin tässä yhtä tenttikirjaani Tämäkö taidetta? (Sederholm, H. 2000) ja aloin oikein epätoivoistua, mitä pidemmälle kirjaa selasin. Minähän pidän ihan vääränlaisesta taiteesta! Minä pidän kauniista taiteesta. Minä pidän teknisesti taitavista töistä, joita saan katsoa ihaillen. Minä pidän esteettisestä kokemuksesta, jonka koen katsoessani taideteoksia, ja vieläpä nautin siitä, että taideteos kuvaa jotakin tunnistettavaa tunnetta. Siis kaikki on ihan pielessä. Olen ihan täydellisen kitsch ja vääräuskoinen ihmisparka. Ei lainkaan modernia, ja postmoderniakin taidekäsitystä vain äärettömän vähässä määrin.

Onneksi minulla kuitenkin on oikeus pitää ihan minkälaisesta taiteesta haluan ja nauttia ihan mistä nautin. Ainakin niin kauan, kun en mene huutamaan heinähanko kourassa muille, että he ovat omissa mielipiteissään väärässä.
Ja kyllä minä haluan kasvaa tässäkin asiassa ainakin sen verran, että osaisin määritellä omat mieltymykseni nykyistä paremmin. Että kaupassa tietäisin, haluanko maalata olohuoneeni punaiseksi vai valkoiseksi, ja minkä takia päätän niin kuin päätän.

Tämä kuvataide alkaa jo hiipiä ihon alle. Hyvässä mielessä.


Bisoux bisoux,
Veera