Mitä sitä turhia hosumaan, kun asiat voi tehdä tehokkaasti.
IPadilla, tarkemmin sen iMovie-sovelluksella, tehtyjen trailereiden innostamana kokoonnuimme kaikki kynnelle kykenevät maanantaiaamuna kuvataideluokkaan. Meillä oli yhteinen päämäärä: elokuvan materiaali oli saatava kuvattua, ennen kuin kukaan sai lähteä joululomalle!
Saimme yhdessä päivässä kuvattua lähes kaiken materiaalin elokuvaamme. Kuvataiteen luokasta sai lavastettua vanhan asunnon keittiön yllättävän kivuttomasti.
Flow se vain virtasi, kamera kävi ja näyttelijät tekivät parhaansa. Ihan mahtavaa! Ainoa miinus oli se, että kun yritimme kuvata viimeisetkin otokset, eli klassisen junan saapumisen asemalle, tapahtui jotakin odottamatonta. Sillä siinä puoli tuntia junan saapumista odotettuamme...
Tai, ei ehkä odottamatonta, mutta jotakin, joka olisi joka tapauksessa saanut jäädä tapahtumatta:
AKKU LOPPUI.
Harmi ettei kenelläkään ollut kameraa valmiina siinä vaiheessa meitä varten, tuli tanssittua melkoiset aggressionpurkutanssit siinä asemalaiturilla. Kunnon spontaania performanssitaidetta opeopiskelijoiden tapaan...
Kävin korvaamassa vahingon parhaani mukaan seuraavana päivänä. Voin kertoa, että talvella on kylmä näytellä ulkokohtauksia. Juna kuitenkin saapui lopulta asemalle, nyt myös digikameran tallentamana.
Luulen päässeeni jyvälle ainakin yhdestä tämän projektin oppimistavoitteesta: meistä yritetään tehdä parempia ryhmätyön tekijöitä. Pikku hiljaa se näyttää myös onnistuvan. On tässä myös tullut opittua paljon kuvakulmista, kuvakoon merkityksestä ja kohtausten pituudesta, ja siinä sivussa omasta itsestä. Huomaan esimerkiksi itse ottavani mielelläni hyvin tiukkoja rajauksia ja erikoislähikuvaa tai vaihtoehtoisesti hyvin kaukaa otettua kuvaa, ja näen nyt, että samanlaisia kuvia on myös elokuvissa, joista pidän.
Nyt ollaan suurin piirtein puolessa välissä tätä projektia. Hyvä aika ottaa kunnollinen, hyvin ansaittu joululoma!
Bisoux bisoux,
Veera
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti