Keskiviikkona teimme valmiiksi ja torstaina viimeistelimme Ihmisyys 2012 -pastellityömme. Olisin voinut tehdä työtä vielä pari tuntia, mutta koska se oli pakko laittaa heti seinälle, ei auttanut itku markkinoilla. IPadiini en ole vielä tyytyväinen, en saanut tutkittua valon heijastumista sen pinnasta ollenkaan. Nainen sen sijaan onnistui ihan kohtuullisesti.
Käytimme jälleen paljon aikaa palautteenantoon, mikä oli ihan hyvä asia. Itselleni selvisi ainakin se, että hakemani ajatus, teema kuvan takana, välittyi teoksestani. Myös naisen pehmeästä paidasta ja valosta hänen ihollaan annettiin positiivista kommenttia. Huono puoli kommentoinneissa ja palautteissa on joka kerralla toistuva ongelma ajankäytön kanssa; olisi opettajan asia katkaista huolehtia siitä, että viimeinenkin työ käsitellään kunnolla, ja toisaalta, että aikaa ei käytetä missään kohtaa muutenkaan liikaa. Muuten kommentoijat väsyvät, ja viimeiset työt eivät saa juuri ollenkaan palautetta.
Kaikesta tästä huolimatta oli ihanaa päästä tekemään suurikokoista työtä, ja ennen kaikkea kokeilemaan pastellilituja! (Täytynee muistaa opettajan ammatissa, ettei lapsia voi kuitenkaan jatkuvasti käskeä tekemään suuria pastellitöitäkään, vaikka minä niistä pitäisinkin...)
Palautteenannon jälkeen meillä oli vielä pieni hetki aikaa, ja sen käytimme tutustumalla seuraavaan aiheeseemme, asetelmaan. Se onkin minulle aivan uusi aluevaltaus, olen tainnut tehdä yhden asetelmamaalauksen koko ikänäni. Oppi tulee siis tarpeeseen! Saimme kotitehtäväksi tuoda kotoa vähintään kolme esinettä, jotka kuvasivat jotakuta oikeaa, tuntemaamme henkilöä. Lisäksi ehdin väsätä kurkistusikkunan, jota muut ryhmäläiset olivat ilmeisesti tarvinneet croquis-tunnilla.
Bisoux bisoux,
Veera
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti