Otin tänään joitakin mielestäni varsin onnistuneita kuvia puisesta omakuvastani. Siinä kuvatessani aloin kuitenkin pohtia, mahdoinkohan ymmärtää tehtävänantoa sittenkään aivan oikein, ja päätin tarkistaa asian...
Ja hups, en ollutkaan muistanut sitä oikein! Minun pitikin tehdä kuvasarja, joka kertoo veistoksen kävelyretkestä ja jotakin myös sen syistä. Nyt onkin melkoinen keksiminen... Onneksi palautuspäivä on vasta huomenna, ehdin siis aamulla tehdä vielä viime hetken korjauksia patsaskävelyyni.
Joko minä olen ollut jossakin haavemaailmoissani ja ajatellut jotain ihan muuta oppitunnilla, tai sitten meille näytetyt virikekuvat olivatkin tällä kertaa harhaan johtavia kuvia.
Ajattelin käyttää tämän illan siihen, että keksin patsaalleni hyvän syyn, miksi se on lähtenyt kävelemään. Tai oikeastaan kysehän on minusta itsestäni, vain puisessa muodossa. Miksi minä olen halunnut lähteä pois niiltä sijoilta, joille joku on minut laskenut?
Tätä kirjoittaessani taisinkin juuri saada mahdollisesti hyvinkin arvokkaan ajatuksenpoikasen! Tai ainakin toivon niin, koska tunnit sen kuin hupenevat, ja töiden aamuvuoron sekä kaikenlaisten muiden kissanristiäisten johdosta olen jo aika väsynyt. Virtaa ei riitä kovinkaan monen kuningasidean keksimiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti