Patsaskävelyn lisäksi olen tehnyt kuvasarjaa muutoksesta, jota omalla työpöydälläni on tapahtunut parin keväisen kuukauden aikana. Huomasin muun muassa, etten oikeastaan käytä työpöytää juuri lainkaan... Enemmänkin kuvasarja keskittyi esikasvatuksessa olleiden kurkuntaimien kasvuun. Ajattelin seurata seuraavaksi muutosta kesäpaikan kasvimaalla...
Mutta ensin patsaan kävelyttämisestä! Lähdin yhdessä puuveistokseni kanssa etsimään sellaista ympäristöä, johon kuuluisimme. Oli todella mielenkiintoista päästä soveltamaan oppimaansa, kun tiesi tarkkaan, mitä halusi sanoa kuvallaan, ja piti vain löytää oikea valotus, tarkennus sekä kuvakulma sen välittämiseen.
Joku minut tunteva olisi saattanut aavistaa jo etukäteen, että kotoisin paikka oli riihen seinän vieressä (ks. aiempi KUp7-päivitys ja siihen lisätty kuva). Oli mielestäni tärkeää, että jokainen meistä, jotka teimme tätä tehtävää, sai päättää ihan itsenäisesti, kuinka itselleen läheisen kuvasarjan lopulta teki. Minun sarjani oli henkilökohtaisuudeltaan hyvää keskitasoa. Osa ryhmäläisteni töistä oli niin riipaisevan omakohtaisia, että aloin melkein itkeä kuunnellessani heidän esitelmiään.
Muutoksen seuraaminen- kuvasarjan tein itsenäisesti, koska en päässyt viimeiselle opetuskerralle. Korvasin sen suunnittelemalla samantyyppisen kuvasarjan käyttöön pohjautuvan tuntikokonaisuuden. Tein eka-tokaluokkalaisille tarkoitetun syksyn muutosten seuraamistehtävän, joka pohjustaa animaation tekemistä. Mielestäni ideani oli kerrankin hyvä ja toimiva, ja toivon, että pääsen joskus kokeilemaan sen toimimista myös käytännössä.
Molemmat kuvasarjat käytiin läpi pienemmissä ryhmissä, vaikken päässytkään osallistumaan niistä jälkimmäiseen, kuten jo mainitsinkin. Tämä arviointiratkaisu oli todella toimiva, koska kukaan ei ehtinyt pitkästyä, ja kaikki saivat sekä kommentoida että kertoa rauhassa töiden sisällöstä. Aloin heti miettiä, miten tämän kaiken voisi soveltaa alakouluun, jossa kaikkia oppilaita pitäisi kuitenkin koko ajan vahtia. Tietysti vanhempien kanssa voisi ehkä olla mahdollista sopia hiukan lyhyemmistä aamuista tai iltapäivistä, vaikkei lapsia voikaan keskellä päivää lähettää tunniksi muualle odottamaan, että toiset pienryhmät saavat esiteltyä kuvasarjansa.
Nyt kurssi on loppu. Opin uutta, mutten mielestäni ihan niin monen opintopisteen edestä, joita sain. Tämä johtuu varmasti siitä, että ympäristön ja tilan taiteen käsittelyyn käytettiin kurssiin kuuluvasta ajasta vain pienen pieni osa, ja loput menivät mm. näyttelyn rakenteluun. Se tuli kuitenkin sisäistettyä, ettei tilateoksen tekeminen ole helppoa, mutta se on sitäkin mielenkiintoisempaa ja opettavaisempaa itsessään.
Merci de tout,
Veera
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti