10.5. menimme pitämään oppituntia erääseen yhtenäiskouluun koko kuvisryhmän voimin, vaikka päättäjäiset oli periaatteessa jo pidetty. .
Minä pidin parini kanssa heti päivän aluksi ympäristötaiteen tunnin yläkouluikäisille. Olimme valmistautuneet kahteenkymmeneen nuoreen, mutta kun tunti alkoi, huomasimme olevamme luokassa vain kuuden, vieläpä melko hiljaisen tytön kanssa. Opetuskeskustelun käyminen oli totisesti haastavaa, sillä kukaan ei sanonut mitään. Sain itse vastata omiin kysymyksiini.
Tämä oli kuitenkin hyvin opettavaista, jos vielä joskus päädyn yläkouluun opettajaksi. Alakoululaiset vastaavat kaikenlaisiin kysymyksiin, mutta yläkoululaisille sopivien vastausten rajat ovat paljon tiukemmat: ei saa olla liian vaikeaa, muttei liian helppoakaan. Ei saa olla vain yhtä oikeaa vastausta, mutta ihan heti ei saa kysyä myöskään mitään henkilökohtaista tai tunteisiin liittyvää.
Täytyykin ryhtyä heti kehittämään "Näin murrat jään yläkoululuokassa"-kysymyksiä!
Joka tapauksessa töihin päästyämme tytöt tekivät todella mallikasta jälkeä; ryhmät toimivat hyvin, jälki oli luovaa ja huolellista. Kukaan ei esittänyt vastalauseita, vaikka materiaalit olivat todella yksinkertaiset: pahvirullista tehtyjä moduuleja ja kuumaliimaa. Saimme valmiista töistä paljon kehuja opettajilta, vaikken niitä olisi välttämättä tarvinnutkaan. Minulle riitti, että tytöt tekivät parhaansa ja todella yrittivät.
Iltapäivällä menimme seuraamaan todella antoisaa kolmannen luokan liiketutkielma-tuntia. Pidin kovasti ajatuksesta tutkia abstraktia taidetta liikkeen mukaan, ja lapset tekivät sen vieläpä vapaaehtoisesti!
Tunnin jälkeen kävimme vielä juomassa kahvit ja antamassa sekä saamassa palautetta tunneista.
Pakko vielä mainita asia, joka järkytti minua vierailussa. Seinillä oli töitä, jotka olivat aivan varmasti valmistuneet kuvataiteen oppitunneilla. Yhdenkin luokan seinällä komeili viisitoista saman kokoista laulujoutsenta, jotka katsoivat kaikki samaan suuntaan, ja joiden taustalla törrötti kaksi tai kolme osmankäämiä. Olisin jo ennen perusopintoja pitänyt teoksia vähintäänkin epäilyttävinä, mutta nyt olin jo melkein kauhuissani. Mitä taiteellista lapset muka oppivat tuota työtä tehdessään? Mikä oli tavoite? Ja mitä lapselle kertoo, jos opettaja antaa joutsentyöstä numeroksi seiskan?
Kaiken kaikkiaan todella opettavainen päivä!
- Veera
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti